Rotat ja muut eläimet
Harvan eläinrakkaus keskittyy vain yhteen eläinlajiin. Sen myötä monella iskee houkutus myös täyttää kotinsa mitä erilaisemmilla otuksilla. Tästä seuraa, että yksi yleinen kysymys rottakeskusteluissakin on, miten hyvin rotta pärjää samassa asunnossa muiden, erilajisten eläinten kanssa. Hyvä yleisohje monieläintalouksiin on, että tila (ja etenkin suljettavat ovet) auttavat ehkäisemään ongelmia. Se, että eläimet voi niiden ollessa keskenään kotona jättää eri huoneisiin, pienentää riskejä sille, että jonkun turvallisuuden takia osasta jengiä olisi luovuttava. Toki monieläintalous voi välillä pyöriä onnistuneesti myös yksiössä, mutta siinä riskit ovat aina suuremmat.
Koirat ja kissat
Koirat ja kissat ovat rottaa isompia petoja, joten niiden kanssa isoimmat riskit liittyvät siihen, että rotat voivat herättää osalla niistä saalistusvietin. Tämä on ongelma etenkin rottien jaloitellessa, sillä vapaana vilistävä pieneläin on monen silmiin paljon isompi ärsyke kuin häkissä oleva – mutta rotat nauttivat siitä, että ne saisivat olla vapaana mahdollisimman paljon. Häkkikään ei kuitenkaan tarjoa ehdotonta suojaa kummallakaan osapuolelle: kissa tai koira voi napata rottaa esimerkiksi kalterien läpi roikkuvasta hännästä, tai rotta puolustaa reviiriään ja purra tunkeilijaa pinnojen välistä.
Koirien ja kissojen sekä rottien rinnakkaiseloa helpottaa, jos totuttaminen on mahdollista tehdä pikkuhiljaa, ja totutteluvaiheessa rottien jaloittelu on mahdollistaa järjestää eri tilassa koirien ja kissojen kanssa. Osien yksilöiden kanssa tästä voi olla tarpeen tehdä pysyvä järjestely sekä häkin sijoittelun että jaloittelun suhteen.
Koirista löytyy usein kissoja enemmän niitä tyyppejä, joille on ajan kanssa mahdollista opettaa, että rotat ovat osa perhettä, ja niiden kanssa kuuluu olla nätisti. Osa etenkin paimennusviettisistä koirista voi paljastua myös lyömättömiksi liittolaisiksi, kun tulee aika palauttaa rotat häkkiin ja tarvitaan liittolaista paljastamaan, missä rottakaverukset parhaillaan vaikuttavat.
Muut jyrsijät
Koirista ja kissoista puhuttaessa käytin niistä tarkoituksella termiä rottaa isompi peto, sillä sopivan saaliin osuessa kohdalle, rotta on itsekin varsin taitava saalistaja. Tämän takia rotat muodostavat puolestaan uhkan sekä itseään pienemmille jyrsijöille että myös niitä hieman isommille marsuille. Rotat voivat pahimmassa tapauksessa tappaa toiset jyrsijät jopa terraarion kattokalterin läpi, jos pahaa aavistamaton pikkukaveri on parhaillaan kiipeilyllä kattoverkossa. Kaikkein turvallisinta olisi siis estää rotan pääsy toisten häkeille ja terraarioille kokonaan, esimerkiksi sijoittamalla ne kokonaan eri huoneeseen, seinähyllylle tai sellaisen korkean pöydän päälle, jonka jalkoja ei ole helppo kiivetä ylös, tai jolle ei pääse helposti hyppäämään muualta.
Yllä mainitusta johtuen rottia ei myöskään koskaan kannata yrittää majoittaa samaan asumukseen tai juoksuttaa yhtä aikaa vapaana muiden jyrsijöiden kanssa. Mikäli talouden muissa jyrsijöissä on myös jaloittelevia tyyppejä, kannattaa niiden jaloittelutila rajata siten, etteivät ne vapaana ollessaan pääse rottahäkin välittömään läheisyyteen.
Pienet linnut ja akvaariokalat
Sama, mikä pätee muihin jyrsijöihin, pätee myös pieniin lemmikkilintuihin ja akvaariokaloihin. Rotat ovat opportunistisia saalistajia ja laajentaisivat usein mieluusti kulinaarisia kokeilujaan myös lentäviin ja uiviin tyyppeihin. Villirotat tappavat välillä myös itseään huomattavasti isompia kanoja, joten ei pidä aliarvioida myöskään lemmikkityyppien mahdollista kunniahimoa saaliin suhteen.
Lintujen kohdalla yksi isoimpia riskipaikkoja on, että lennätettäessä ne voivat pyrkiä laskeumaan rottahäkin päälle, jolloin niiden jalat ovat vaarassa (ja pahimmassa tapauksessa koko lintu, etenkin jos pinnaväli mahdollistaa linnun repimisen kalterin läpi häkkiin). Tässäkin suhteessa helpoin turvatoimi olisi siis tila; lintujen lennättäminen eri huoneessa, missä rottahäkki on, ja rottien jaloittelu eri tilassa, missä lintuhäkki on. Mikäli tämä ei ole mahdollista, täytyy vapaanaolotilanteita valvoa hyvin tarkasti tai koittaa rajata/peittää häkit toisten vapaanaoloajoiksi niin, ettei vaaratilanteita pääse syntymään.
Kalat oppivat usein erittäin tehokkaasti yhdistämään ruokinta-aukkojen yläpuolisen liikkeen lähestyvään ruokintaan, mikä saa usein kalat parveilemaan porukalla myös ruokinta-aukolle eksyneen rotan tassujen ulottuvilla. Tässä tilanteessa tilaisuus voi tehdä varkaan, ja rotan käpäliin eksyä kallis sushi. Akvaarion suhteen mahdollisimman tiivis kansi tai kansilasin kulma-aukkojen peittäminen esimerkiksi verkolla riittää usein pitämään ahkerimmatkin kalastajat poissa apajilta.
Kanit
Vaikka kanit ovat usein rottaa isompia, se ei läheskään aina estä rottia hätyyttämästä myös niitä. Etenkin kun kanien häkeissä ja aitauksissa pinnaväli on usein niin iso, että rotta mahtuu helposti niistä läpi omatoimivierailuille. Nämä vierailut voivat kuitenkin olla riski molemmille osapuolille, sillä sen lisäksi että rotta saattaa purra kania, myös kanit ovat usein erittäin reviiritietoisia, ja voivat pyrkiä häätämään tunkeilijan häkistään puremalla tai potkimalla, jolloin rotta voi vahingoittua pahastikin. Rottien ja kanienkin rauhanomaisen rinnakkaiselon todennäköisyyksiä siis lisää se, että tila rajataan niin, että tyypit eivät pääse kohtaamaan toisiaan mieluiten edes pinnojen läpi.
Herppiosasto eli käärmeet, liskot, sammakkoeläimet…
Mikäli matelijajengillä on tukevat terraariot, joita sen enempää ne itse kuin rottakaan ei saa auki, rottien ja matelijoiden rinnakkaiselo sujuu yleensä isommitta ongelmitta. Osa matelijoista saattaa kiinnostua näköetäisyydellä pomppivasta rotasta tai rotta joskus kiinnittää huomiota terraariossa näkyvään liikkeeseen, mutta matelijaterraarioiden ilmanvaihtoritilät ovat usein niin pienisilmästä verkkoa tai reikäpeltiä, että se jo sellaisenaan blokkaa lähemmät tutustumisyritykset.
Matelija- + rottakombossa ihmisiä välillä mietityttää, stressaavatko eläinten hajut toisia puolin tai toisin, mutta harvoin samana pysyvät etäämpää tulevat hajut jaksavat kiinnostaa kumpaakaan osapuolta loputtomiin. Tässä kombinaatiossa on kuitenkin omistajan kannalta yksi riskitekijä, joka on hyvä pitää mielessä – etenkin, jos omistaa käärmeitä. Nimittäin rotan haju yhdistettynä liikkeeseen ja lämpöön voi kyllä riittää siihen, että käärme vähintään hyökkää ja testaa, onko kyseessä ruoka. Omat kädet siis kannattaa muistaa pestä huolella rottien käsittelyn jälkeen ennen kuin menee avaamaan käärmeterraariota.
Fretit
Fretit ovat jopa moniin kissoihin nähden huomattavasti isomman saalisvietin omaavia. Kuitenkin pienikokoisimmat frettinaaraat voivat painaa jopa vähemmän kuin isot urosrotat. Tämä tuskin estäisi frettiä yrittämästä rotan saalistamista, mutta rotan puolustaessa itseään kummankin osapuolen vahingoittumisen riski olisi erittäin suuri. Näitä kahta lajia en siis lähtisi edes yrittämään samaan huoneeseen keskenään, sillä kummankin lajin rajaaminen jaloitellessa täysin varmasti ja fretin-/rotanpitävästi on vaikeaa ilman ovia. Ovet helpottavat jonkin verran, vaikka nekin voivat välillä vaatia omistajan olevan ninja, jos mielii livahtaa siitä ovesta yksin tyyppien ollessa vapaana.
Mitä siis itse suosittelen?
Oli kyseessä rotat ja mikä muu tahansa laji, on aina kaikkein paras, jos rotille on mahdollista varata oma huone erillään muista, jossa ne voivat varmasti jaloitella turvallisesti ilman, että muista eläimistä on vaaraa niille tai niistä muille. Jos/kun tällainen tila on olemassa, ei ole heti pulassa, jos yhteiselo ei lähdekään sujumaan niin harmonisesti kuin olisi toivonut.
Muista kotona olevista lajeista riippuen rottien elintilaa on sitten mahdollista lähteä laajentamaan muuallekin, jos myöhemmin näyttää siltä, että koira ottaa piuhapyllyiset perheenjäsenet hyvin vastaan, kissa ainakin omistajan valvovan silmän alla lähinnä ignooraa rottahäkin olemassaolon tai omista rotista ei löydy kuningaskalastajaa (tai sellaista kahlekuningasta, joka saisi kierrettyä akvaarion suojaukset).
Toki erillinen huonekaan ei estä kaikkia mahdollisia ongelmia (ja voi vaatia suurta tarkkuutta etenkin, jos kotona on useita perheenjäseniä), sillä yksittäinen ovi ei estä esimerkiksi hajujen kulkeutumista. Moniin muihin saaliseläimiin nähden rotat eivät ole kuitenkaan yhtä alttiita stressaamaan petojen hajuista – esimerkiksi kanit ja chinchillat reagoivat näihin yleensä paljon voimakkaammin. Rotistakin kuitenkin löytyy myös herkempiä yksilöitä, samoin kuin joistain kodin pienpedoista niitä tyyppejä, joille viereisestä huoneestakin kantautuva saaliinhaju voi olla sellainen ärsyke, joka estää rentoutumisen kotona täysin. Uusien perheenjäsenten tullessa kannattaa siis käyttää paljon aikaa kaikkien käytöksen tarkkailuun.
Susanna Hoffren