HARRASTUKSENA AGILITY
Aina kun tulen maininneeksi, että harrastan agilityä, vastakysymys on “ai koiran kanssa?” Hämmästys on suuri, kun mainitsen että ei suinkaan, kesyrottien kanssa! Tästä seuraa poikkeuksetta hilpeä ihmettely, puhdas kiinnostus ja kasa lisäkysymyksiä.
Siis rottien kanssa voi harrastaa agilityä? Kyllä vain! Kaikille koiramaailmasta tuttu rata tuunataan rottakokoon suurelle pöydälle, jota ohjaaja mahtuu kiertämään. Emme siis suinkaan juokse missään jalkapallokentällä eläintemme kanssa, vaikka mielikuva tästä kieltämättä on aika hupaisa.
Rotta on kiipeilyn mestari ja ketterä otus. Agiradan esteillä päästään testaamaan nopeutta, rohkeutta, kiinnostusta ohjaajaan, sekä kiipeilytaitoja. Suoritusta valvoo tuomari ja ajanotosta vastaa kellottaja.
Rata suoritetaan ennalta sovitussa järjestyksessä.
Ohjaaja ei saa pakottaa eläintä esim. tuuppimalla, vaan rotan tulee edetä itsenäisesti. Koskettaminen ja tukeminen on sallittua. Agilitysäännöistä voi lukea lisää, mitä hyväksytty suoritus pitää sisällään.
Kuinka aloittaa agility? Millainen rotta soveltuu lajiin?
Itse aloitin uteliaisuudesta ja aivan kylmiltään. Ensikertalaisena sekä minä, että rotta. Pääasia oli pitää hauskaa ja katsoa, pidämmekö lajista. Tätä taktiikkaa käytän edelleen, vuosien ja muutaman tittelin jälkeen!
Rauhallisempi aloittaminen on myös mahdollista. Näyttelyissä pääsee useimmiten radalle tutustumaan ja harjoittelemaan kaikessa rauhassa, ennen kisojen alkua. Kotioloissa rottaa voi myös ns. tunnustella, olisiko se soveltuva lajiin. Onko se sosiaalinen? Tykkääkö se riekkua menemään? Tuleeko kutsusta tai houkuttelusta luokse? Mikäli nämä merkit täyttyvät, omani löytyvät radalta aivan varmasti ja useimmiten juuri tällaiset yksilöt nauttivat agilitystä valtavasti!
Sohvaperunatkin osaavat yllättää. Siinä missä kotioloissa ollaan mitä rennoimpia löllyköitä, radalle päästessä lähtee sokka irti ja kiidetään palkintosijoille. Kokeilemalla se siis selviää, mitä mieltä rotta puuhasta on. Ei ole lainkaan tavatonta, että joskus jumahdetaan ensimmäiselle esteelle, lyödään jarrut pohjaan ja todetaan, että ei kiitos. Tätä käy myös toisinaan voittajille; aina ei vain ole hyvä päivä.
Rottaa ei tule koskaan pakottaa suorittamaan rataa, jos sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta tai jos se on jopa peloissaan. Pääasia on pitää hauskaa molemmin puolin, vaikka kilpailusta onkin kyse.
Tara Westerlund, agilitytuomari
